Lajiesittelyssä mökkikruisailu

Grillikauden ollessa kuumimmillaan Nyhvelon kotirintama on enimmäkseen keskittynyt seuraamaan Kontin teutonisia edesottamuksia, mutta onpa sitä karsinogeeni- ja mallasherkkujen lomassa kuitenkin ehditty myös pyöräilemään. Kansallisromanttisessa hengessä esittelemme täten klassisen polkupyöräilyn alalajin, mökkikruisailun.

Mökkikruiseri

Kunnon välineurheilija varustautuu kesän mökkikruisailuihin asianmukaisella kulkuvälineellä eli mökkikruiserilla (lausutaan "ruiseri").

Runko: Mökkikruiserin runko on mallia mummopyörä eli mummis. Se on vesijohtoputkesta vähän sotien jälkeen, kotimaassa tai lähialueilla kokoon räkäisty rautahimmeli. Kuvan kruiserin runko on parasta norjalaista valmistetta.

Ohjaus: Ohjaustankona toimii huomattavalle mutkalle väännetty putkenpätkä, joka tuo otteen suoraselkäisen mökkikruisailijan syliin. Istuen polkiessa se suorastaan loistaa mukavuudellaan. Putkelle nouseminen sen sijaan on hankalaa, koska seisaaltaan kahvat päätyvät jonnekin kuskin peräpuolelle ja ajoasento muistuttaa erehdyttävästi mäkihyppyä. Ohjaustanko säädetään sopimaan henkilölle, jonka vasen käsivarsi on n. 10 cm oikeaa lyhyempi.

Voimansiirto: Yksi välityssuhde. Vapaaratas (hyväkuntoisissa yksilöissä se jopa toimii). Polkimet eri paria. Ainakin toinen poljinakseli on vääntynyt - lisää poljentoon kivasti svengaavaa kierrettä. Ketju on joko ruosteen tai paksun CRC-hiekkapölytahnan peittämä.

Jarrut: Rumpu- tai rullajarru takanavassa. Hyväkuntoisissakin yksilöissä teho heikko - luo ajamiseen jännittävää vaarantunnetta etenkin risteysajossa (paitsi Nyhniäisissä, jossa testiryhmämme muodostaa kokonaisuudessaan paikkakunnan liikenteen ja vuoden ruuhkahuipun).

Rengastus: Mitä sattuu olemaan. Mitä leveempi sen parempi. Tyypillinen renkaan leveys välillä 40-50 mm. Venttiili voi hyvin olla etu- ja takakumissa erilainen; kaikki mökin pumput ovat kuitenkin käyttökelvottomassa kunnossa tiivisteen haperruttua ja/tai hävittyä joskus 70-luvulla. Ajoon lähtiessa kruisailija tavallisesti toteaa, että perkules, kumit ovat tyhjät. Valitsee sitten vähiten rikkinäisen pumpun mökin varastosta ja äheltää sen kanssa kunnes tulee hiki. Kumit ovat toki edelleen löysät, mutta siinä vaiheessa jo "ihan hyvät", joten ei muuta kuin kampia ympäri ja kirkolle.

Kokonaisuutena mökkikruiseri edustaa ympäristöystävällistä kierrätysperiaatetta. Osat on ehkä kerätty monestakin jo täysin palvelleesta sykkelistä, ja niistä saatu kasaan vielä yksi ehjä (sanaa "ehjä" käytetään tässä erittäin suurpiirteisesti). Käytönaikaiset päästötkin ovat suhteellisen vähäiset, mitä nyt moottorista jotain vähäisiä metaaniemissioita ajoittain turahtelee.


Myös hyötykäyttöön

Mökkikruiseri taipuu myös hyötyajoneuvoksi, kun sen tarakalle asennetaan vaikkapa ostosten kuljettamiseen soveltuva kori. Kuvan tavarakruiserin tanakka runkorakenne mahdollistaa suurenkin kuorman kuljettamisen. Rajoittavaksi tekijäksi muodostuvat ennemmin kuljettajan reidet. Kuljetuskapasiteetin lisäksi tämän Monarkin eduksi on luettava myös majesteettisen rento runkogeometria.

Pelin henki

Mökkikruisailussa matka on pääasia, ei perille pääseminen niinkään. Gepsit ja sen sellaiset moternit paikannus- ynnä navigaattorihärpäkkeet sopii unohtaa. Suunnistusvälineeksi riittää kartta. Kuvan tilanteessa nimettömänä pysyttelevä mökkikruisailija on pysähtynyt opaskartan ääreen suunnittelemaan seuraavaa etappia. Kuljettaja ei itse halunnut kuvaan, mutta kulkupelinsä, Nopsa 26, on lajille tyypillinen. Huomatkaa myös asianmukainen pitkänmatkan varustus; juomapulloteline on nerokkaasti asetettu käden ulottuville.


Mökkikruisailijan tunnistaa laiskanlöysästä kadenssista ja leveästä hymystä. Hän moikkailee herkästi ja ehtii pysähtyä vaihtamaan kuulumisia toisen samanlaisen kanssa.

Kruisailemisiin!