Frankfurtissa

Würzburg-Frankfurt -väli oli kokonaan Mainal Radwegiä. Sunnuntaina väkeä oli todella paljon, tänään maanantaina paljon hiljaisempaa. Omalla tavalla kiva, ja omalla tavalla tylsä osuus. Pyörätie on hyvää, opasteet hyviä, ei häiriöitä autoista, jne. Puitteet kunnossa. Väkeäkin riittää, mummoja ja pappoja joka paikassa. Onkohan elokuussa enemmän työssäkäyvää väkeä?

Pyörätie seuraa jokea, ja on pitkälti puiden ympäröimä. Sitä sitten muutama sata kilsaa. Kovin paljoa mitään ihmeellistä ei matkalle mahtunut. Kyliä, linnoja, vähän isompia kaupunkeja, vähän isompia linnoja. Erittäin hyvä reitti kilsojen keräilyyn. Ei mäkiä ollenkaan. Välillä vastatuulta, mutta muuten teoriassa pelkkää alamäkeä. Tämän voisi tulla ajamaan läpi Audax-tyyppisellä reissulla. Ei täällä mitään tavaraa mukaan tarvitse, hyvä luottokortti vain. Palvelu pelaa.

Mutta muuten vähän tylsää.

Sunnuntaina ei tapahtunut juurikaan mitään. Ekat 65 kilsaa meni oikein mukavasti hyvillä sykkeillä ja keskinopeudella. Sitten iski uupumus. En taaskaan ollut osannut juoda tarpeeksi. Se on yllättävän vaikeaa näillä helteillä. Lihaskramppeja tulee, vaikka popsin magneessiumia ja pakkojuotan itseäni iltaisin (myöskin vedellä). No vikat kymmenetkin kilometrit meni, vaikka vähän oli tuskasta.

Maanantai aamu alkoi samanlaisena. Ei oikein meno maittanut. Onneksi tauolla törmäsin pariin kaveriin Münchistä, jotka olivat Munsteriin (?) menossa. 8 päivää, 125km/pv. Kevyet maantiepyörät ja pienet takatarakat. (Kts. kuva). Pojat otti peesiin, ja heidän mukanaan parikymmentä kilsaa roikuinkin. Onneksi pojille tuli lounastauko ja sain kunniakkan tavan irtaantua porukasta. Ei tuollaista 30km/h keskinopeutta kovin kauaa kestä näillä kamoilla.

Sain kuitenkin tuolla vedolla sykkeet hyvälle tasolle, ja meno maistui taas.

50km ennen Frankfurtia tapasin Janan, joka oli menossa Frankfurtiin ystäväänsä tapaamaan pyöräretkellään. Sain siis seuraa loppumatkaksi. Jana on 27 vuotias ala-asteen opettaja, joka on ensimmäisellä pyöräretkellään. Matka meni mukavasti jutustellessa.

Frankfurtissa mentiin juomaan paikallista "erikoisuutta" omenaviiniä Janan ystävän Tinan kanssa. Täällä omenaviini juodaan kivennäisveden kanssa. On hyvin lähellä siideriä! Hyvä paikka ja mukavia tyttöjä.

Otin huoneen Youth Hostellista. Seurana mm. amerikkalainen jalkaväen sotilas lomilla Irakista.

Riitti tänään vähän vauhtia ja vaarallisia tilanteitakin. Matkalla hostellille, lähdin ajamaan ratikan edestä. Tie oli märkä kun oli satanut, ja leikkauskulmani raiteisiin nähden oli liian loiva. Renges lipesi alta, ja minä tielle ratikan eteen kaikkine rojuineni. Ratikka ehti pysähtyä, joten mitään hätää ei ollut. Osasin jopa kaatuakin niin, etten lyönyt päätäni tai muuten loukannut itseäni. Ainakin toistaiseksi pyörä ja kamat voi hyvin, vaikka jarrukahva vääntyikin. Taas plussa tangonpäävaihtajille, jarrukahvalle ei käynyt kuinkaan. Kaveriltani hajosi STI kammet juurikin vastaavassa tilanteessa.

Joku pariskunta tuli auttamaan, ja katsomaan olenko ok. Ystävällisiä saksalaisia riittää siis kaupungissakin!

Eniten tuossa kaatumisessa häiritsee oma tyhmyys. Olin lukenut jonkun blogista (Erkki Lampén, nojakilla ympäri Suomen?) kuinka hän oli kaatunut ylittäessään raitiovaunukiskoja liian loivalla kulmalla. Mietin tuota juurikin ennenkuin lähdin ratikan ohi ajamaan. Hitto! Ei sitä opi, ellei tee samoja virheitä kun muutkin.. No nyt on tuokin opittu.