Ensikosketus pyöräilykulttuuriin

Freising on varsinainen pyöräilykaupunki. Näin he ainakin itse mainostavat. Ja kyllä itseasiassa pyöriä näkyy parkissa ja liikenteessä enemmän kuin autoja. Uskottava se on.

Erilaisia pyörämerkkejä löytyy toki paljon erilaisia, ja perusmummikset on jotain täysin tuntemattomia merkkejä minulle. Paljon ihan kunnon pyöriäkin näkyi liikenteessä. Trekiä, Scottia, Cubea, jne. Aika paljon täysjoustoja näkyi myös. Ilmeisesti paikallisilla vuorilla on täällä tapana käydä ajamassa maastopyörillä.

Yksi merkittävä ero suomalaiseen pyöräkulttuuriin on: Perhostangot. Niitä näkyi todella paljon ihan keski-ikäisillä kotiäideillä perusmummispyörissä.

Toinen mitä näkyi paljon, on lasten kuljetusperäkärryt. Toki niitä Suomessakin näkee, mutta ei läheskään yhtäpaljon kuin täällä. Myös muita lasten kuljetustapoja näkyi katuvilinässä: Pieni lapsi istui poikittain yläputkella. Vauva lastenistuimessa, joka oli kiinnitetty emäputkeen.

Kypäräkulttuuri on aika heikko. Hyvin vähän näkyi kypäriä liikenteessä. Kuitenkin alle 10 vuotiailla kypäriä näkyi mukavasti. Hyvä, että edes heillä. Tosin yhtään succispyöräilijää lenkillä ei näkynyt, joten heistä ei ole kokemusta.

Ortliebin backrollerit ovat täällä de facto standardi. Satulalaukkuja näkyi ehkä hivenen enemmän kuin Suomessa, mutta kahta poikkeuksesta lukuunottamatta kaikki olivat backrollereita. Ei siis ollut ihan huono idea piirrellä merkkejä omiinsa. (Joskin, punainen näytti olevan täällä suosikkiväri)

Muutamia retkipyöräilijöitä näkyi katukuvassa. Katin mukaan täällä retkipyöräilijät ovat keski-iän ylittäneitä vanhoja pariskuntia lähes poikkeuksetta. Höh, ja minäkun kuvittelin löytäväni ikäistäni pyöräilyseuraa. No katsotaan, mitä pyöräreitit tuovat tullessaan.

Pyöräkarttoja oli hyvin kirjakaupoissa. Yhden kartan ostin, jonka alueella pysynen muutaman päivän. Voi hyvinkin olla, että sen jälkeen jää kartat ostamatta ja luotan elektronisiin kartta-aineistoihin.

Pyöräliikkeestä löytyi vain ja ainoastaan Schwalben renkaita ja sisäkumeja. Tämä sopi minulle erittäin hyvin. Olinkin huolissani, että joudunko vaihtamaan merkkiä. Ketjuöljyn ostin. Rohloff-merkkinen öljy! (Kyllä, tarkistin. Se on ketjuöljy, eikä siis napavaihtajan öljy) Sen on pakko olla aika hipo. Varmastikin samanlainen insinööritaidon näyte kuin firman napavaihtaja. No ainakin niin fiilistelen. Tännehän se jää, ei noita uskalla (tai saa?) koneeseen viedä.

Lisäksi urheiluliikkeissä on Löffleriä myynnissä paljon. OVH:t halvempia kuin Suomessa, ja tarjoukset -20% - -30%. Onneksi ei löytynyt mitään sellaisia, joita ei minulla varastossa jo olisi, joten rahat säästyi.