Leirintäalueella

Löysin jopa metsää täältä Hollannista. Gepsi toi minut pieniä metsäreittejä pitkin erittäin isolle leirintäalueelle.

Telttapaikka, tai siis asuntovaunupaikka joka minulle ja teltalle myytiin, maksaa 24 euroa. Sikahinta. Varsinkin, kun tulin vähän ennen kahdeksaa illalla, ja respa meni kiinni kahdeksalta.

Ei tullut pesukonepoletteja, ei ruokaa.

No onhan täällä kaiken näköistä järjestettyä ohjelmaa, mutta tälläiselle matkamiehelle kallis, ja turha paikka.

Löysin snackbarin. Hollanninkielisestä ruokalistasta en tunnistanut muuta kuin hamburger sanan. Joten tilasin kaksi hampurilaista. 
Myyjä: kysyy “otatko leipää hampurilaisen kanssa?” “Ei kiitos” vastaan, miksi ihmeessä haluaisin leipää hampurilaisen kanssa.

Lopputulos: Saan kaksi kuumaa jauhelihapihviä. Ei ymmärrä. Missä muualla hamburger tarkoittaa pelkkää pihviä, eikä myös niitä sämpylöitä?

Zwolle

Zwollesta ensimmäisenä pisti silmään gepsin kartasta bastiljoonijärjestelmän vallihaudat, joten sitä piti tietenkin lähteä katsomaan.

Pettymyksekseni kunnon bastiljoonijärjestelmää ei enää ollut (enkä ihan varma ole, että onko koskaa ollutkaan) jäljellä. Takana suoralla sivulla oli vielä vähän muuria jäljellä.

Zwollen vapautti saksalaismiehityksestä kanadalainen sotamies Major. Yksin. Hän lähti kaverinsa kanssa tiedustelemaan yöllä, mutta kaverit päätti vallata kaupungin kahdestaan, jotta kaupunkia ei tarvitsisi pommittaa ja tuhota taloja sekä siviilejä. Kaveri kuoli alkuillasta, mutta Major jatkoi valtausta. Otti muutamia 8-9 hengen partioita vangiksi, vei ne omien joukkojen luo ja jatkoi tiedustelua.

Välillä murtautui taloihin nukkumaan, väsynyt mies kun oli.

Kohtasipa hän myös alueen komendantin, jolle kävi kertomassa, että kanadalaiset tulevat, ja siviiliuhrien välttämiseksi saksalaisten pitää lähteä. Antoi vielä komendantille hänen aseensa takaisin, ja jatkoi matkaa. Sitten kävi riehumassa vähän vanhankaupungin kujilla heitellen kranaatteja ja räiskimässä ilmaan. Osoittaakseen kanadalaisten vyörytystä.

Aamulla osoittautui, että saksalaiset oli vetäytynyt. Major palasi omien joukkojen luo ilmoittamaan, että tiedustelutehtävä on tehty, ja siinä samassa tuli vallanneeksi kaupungin, joten tulivalmistelun voi perua.

Jos tästä tehtäisiin elokuva, ei se möisi, koska tarina ei ole millään tavalla uskottava..

Bed&Breakfast

Yöni vietin Bed&Breakfastissä, joka oli todella viihtyisä. Omakotitalon yläkertaan oli oma sisäänkäynti, Olo oli kuin olisi asunut nukkekodissa.

Aamupala tuli tarjoittimella huoneeseen tasan kello 09:00. Kyllä kelpaa.

Hinta oli 25 euroa. Hyvä ja halpa.

Finnhits-ilta

Gouden Pijl-ajojen lisäksi oli Radio Continu On Tour-konsertti. Ajojen aikana oli bändejä, jotka soitti listahittejä, ja vähän teatraalisempiakin esityksiä. Ajojen jälkeen oli sitten käytännössä Finnhits-ilta.

Aaveratsastaja, Oolanninsota, Rosvo-Roope, Riki Sorsan Muuttohaukka, jne. Kunnon letkajenkkaa ei tullut, mutta vastaavan tyyppisiä tansseja paikalliset tanssi. Muutenkin musiikki oli samanlaista.

Ihmettelin, että tätäkö on koko ilta, ja kauankohan tämä kestää. Etsin jotain julisteita, jossa olisi mainostettu pääesiintyjää, mutta en löytänyt. Mietin jo, että löytyisiköhän netistä tietoa, mutta sitten näin kaverin, jolla oli paita:”Fuck Google, Ask me!”. Tuo kaveri ei tosin puhunut englantia, mutta muuten tiesi kyllä kertoa, että bileet jatkuvat yhteen saakka.

Hienosti oli myös viinan myynti organisoitu. Kauppaa käytiin mynteillä, ja tiskit olivat kaksitasoisia. Takatiskillä oli ne juomat valmiina, ja etutiskillä tytöt ottivat myntin, ja antoivat juoman. Katso kuvista tarkemmin. Ei jonoja, palvelu pelasi.

Outoa oli, ettei ollut roskiksia. Toisaalta, bileet oli parkkialueella, joten seuraavana päivänä tulee varmaan lakaisuauto, joka kerää kaikki tuhannet kertakäyttötuopit pois. Annoskoko oli kovin pieni. Ehkä fiksu valinta, mutta turhaa roskaamista aiheuttaa.

Rabobank Gouden Pijl

Sattumalta siis pääsin seuraamaan Rabobank Gouden Pijl –kriteriumajoa. Hieno oli tapahtuma. Ilmassa oli suuren urheilujuhlan tuntua. Pyöräilijä ajoivat noin parin kilometrin kierrosta Emmenin keskustassa. Yhteensä taisivat ajaa noin 70 kierrosta, eli noin 150km. Aikaa meni reilu 2,5h.

En ole ennen pyöräilykilpailuja seurannutkaan paikanpäällä. Nyt ymmärrän, miksi pyöräilyssä on niin paljon erilaisia paitoja. Pyörät menevät hyvin lujaa ohi! En millään pystynyt erottamaan mikä Rabobankin ajaja oli kyseessä. Cervelolta oli yksi kuski, Theo Bos, joten hänet tunnisti helposti. BMC:n Evans ja Alessandro Ballanin taas erotti helposti, koska Evans ajoi maailmanmestarin raitapaidassa. Kesti muutaman kierroksen, ennenkuin löysin Basson. Basso oli ainoa Liquigasin ajaja, joten hänet olisi luullut löytävän helposti. Etsin Liquigasin normaalia vihreää paitaa, mutta Basso ajoi tietenkin Giron voittajan vaaleanpunaisessa paidassa.

Joku jo mukavan videon laittoikin YouTubeen, joten siitä saa hyvän yleiskuvan miltä tapahtumassa näytti. Aika samoja ratoja kaveri on kulkenut kanssani, saman esiintyjänkin oli nähnyt lavalla. http://www.youtube.com/watch?v=XDP4i4IPq4s

Kuvista löytyy maaliintulo, ja pari edellistä kierrosta, jos haluaa seurata miten paljon tilanteet muuttuu kierroksen aikana. Basso oli hyvin kärjessä vielä kolme-neljä kierrosta ennen maaliintuloa, mutta hyytyi sitten vikoilla kierroksilla.

Emmen

Emmen on rakentamalla rakennettu kaupunki, eli yhdistetty muutamat lähikunnat, ja todettu, että tähän se tulee. Emmenin väkiluku nousikin nopeasti.

Yllättäen kaupunki ei noudata ruutukaavaa, mikä olisi tyypillistä tuollaisille kerralla rakennetuille kaupungeille. Varsinkin, kun kaikkialla on vain tasaista.

Emmenissä on iso kävelykeskusta, jossa on paljon väljyyttä. Jännästi kuuluisa eläintarha on osittain ihan keskustassa. Nyt siellä olisi ollut norsuparaati. Urheilupisteet, ja koulut olivat keskustan tuntumassa, mutta kuitenkin riittävän kaukana. Ehkä sitä on sopiva suunnittelu ollut.

Saapuminen Hollantiin ja Emmeniin

Eipä ole matkailussa enää mitään huvia. Gepsin perusteella ajelin, ja ylitin Saksan ja Hollannin rajan jossain pellolla. Ei sitä oltu mitenkään merkitty. Toisella puolella pihassa olevat autot oli saksalaisia ja toisella puolella hollantilaisia.

Sama raha käy, samat kaupat myyvät samoja tuotteita. Ja nykyään omalta pankkitililtä voi nostaa rahaa.

Onneksi varsinkin nämä hollantilaiset mongertavat jotain täysin käsittämätöntä kieltä, joten vähän edes tuntuu olevan ulkomailla. Tosin kaikki tuntuu puhuvan hyvää englantia.

Saavuin Emmeniin. Emmenistä oli kovat odotukset, ja Emmen ylitti ne täysin!

Emmen on rakennettu kaupunki. Palataan siihen huomenna. Mutta se mitä en osannut odottaa, oli karnevaalit jotka täällä oli.

Karnevaaleja riitti korttelikaupalla. Sitä kävellessä ja ihmetellessä yhtäkkiä väkijoukon takaa sujahti kilpapyöräilijöitä.

Täällä on Rabobank Gouden Pijl (kultainen nuoli) kriterium kisa. Elite kuskit ajoivat siellä. Hitto ne menee lujaa!

19:30 alkaa sitten proffien kilpailut. Siellä 20 Tour De France kuskia. Mukana myös tämän vuoden Italian ympäriajon voittaja Ivan Basso. Muita tunnistamiani kuskeja: Samuel Sanchez, Lars Boom, Alessandro Ballan, Cadel Evans, Theo Bos.

Yllättäen päätin jäädä tänne yöksi. Ja majoitus löytyikin todella viihtyisästä Bed&Breakfastista.

Heräsin hotellista, enkä tiennyt missä olen

Eilinen ajopäivä sujui paikalliseen liikennekulttuuriin adaptoituessa. Eli oikealta risteyksestä tuleva auto, joka on pysähdyksissä, ei suinkaan odota pääsevänsä kääntymään liikennevirtaan, vaan odottaa antaakseen minulle tietä. Eli normaali hidastan, että en jäisi auton alle on väärä toimintatapa, vaan lisään vauhtia, että auton ei tarvitsisi odottaa minua kauaa.

Ja autot todella väistävät kaukaa. On ihan outoa olla tasavertainen  liikenteessä autojen kanssa.

Mukavan näköistä seutua. Pieniä, siistejä, elinvoimaisia kyliä joka 5-10 kilometrin välein, ja välissä maantietä. Erotuksena Baijeriin, täällä oli käytännössä kaikkien maanteiden varressa myös kevyenliikenteenväylä. Tosin pääsääntösesti sen verta huonommassa kunnossa, että mielummin ajoin ajoradalla. Pari kertaa autot soittivat torvea, ei suinkaan komentaakseen kevyenliikenteenväylälle, vaan kannustaakseen pyöräilijää.

Ajaminen ei oikein sujunut. Tuntui raskaalta. No ehkä se oli vain ensimmäinen päivä. Sanovat että ensimäinen päivä hirressäkin on pahin. Kilometrejä tuli 115 kappaletta, joten kuintekin ihan ok. Tänään sitten Hollanti, ensimmäisenä Emmenin kaupunki.

Mitään ihmeempää ei tosin eilen tapahtunut. Alkoi käymään voimille ajaminen, ja gepsistä näin vieressä olevan vähän isomman kirkonkylän. Tulin tänne hotelliin (45eur, sisältäen aamiaisen) yöksi. Paikan nimi ei vain koskaan selvinnyt minulle. Paikan nimi tosin on wanhaa saksaa ja tarkoittaa villisikaa. Täällä on jonkun piispan metsästyslinna, jota ajattelin käydä katsomassa ennen pyöräilyn jatkamista.

Suuntana Hollanti

Yö meni Bremenissä mukavasti Youth Hostellissa. Nyt suunnaksi Hollanti. Emmen on suunta, mutta tuskin tämän päivän päämäärä. Google maps sanoo matkaksi 150km, joka on varmaan liikaa. Ja on kokonaan toinen asia, miten Garmin tuon reitittää. Voi äkkiä olla 300km.

Sää on pilvinen +17 astetta, joten sinänsä oikein hyvä sää pyöräillä. Tosin vastatuulta tiedossa.

Kuviakin tuli, oikelta slideshowsta linkki.

Joukkojenhallintaa vai jalkapalloa?

Rostockin asemalla näin kaksi kokovihreään pukeutunutta miestä, joilla oli hyvin raskaat kypärät roikkumassa hyvin paksuista takeista. Ensimmäinen ajatus oli, että nuo näyttää pommiryhmän jäseniltä.

Asemaa kierrellessäni näkyi tuollaisia taistelupareja lukuisia. Kyseessä oli itseasiassa poliisit, joilla oli mukana JouHa-kypärät. Takkien alla oli jotain luotiliiviä paksumpaa. Eli kai lähinnä suojaamassa pistohaavoilta.

Ihmettelin, että onko tämä paikallisen poliisin arkivarustus ja miten tähän pitäisi suhtautua. Teleskooppipamput oli vyöllä, mutta muuta JouHa varustusta ei ollut poliiseilla päällä.

Vähän myöhemmin alkoi näkyä jalkapalljokaulaliinoja ihmisillä. Taitaa siis vain olla jalkapallopeli-ilta.

Junalla jolla lähdin kohti Hampuria ja Brehmeniä tuli mukanaan noin kymmenen jalkapallofanin ryhmä lauluja laulellen, joita seurasi sitten noin 10 JouHa-poliisia, nyt jo normaalit pamput kainalossa. Kilpiä ei sentään näkynyt, eikä JouHa-kypärien niskanumerot olleet näkyvillä. Osalla oli kuitenkin jääkiekkopolvisuojat jaloissa.

Olisi voinut olla mielenkiintoista jäädä katsomaan peliä ja tunnelmaa. Onko yhden jalkapallopelin (Hansa lienee kotijoukkue, eikä varmaan mikään erikoinen joukkue?) uhkakuva todella noin suuri, vai varautuuko poliisi todella näin voimakkaasti kaiken varalta?

Edit: Peli on näköjään FC Hansa Rostock vastaan TuS Koblenz. Go Koblenz!!

Edit2: Hansa voitti 2-0 :( Koblenzissa olin viime kesänä 2 yötä, siitä Koblenzin kannatus.

Hanse Seil

Aamulla laitoin gepsiin Rostockin kohteeksi, ja gepsi mukavan 20 km reitin sille tiedustelikin. Seurasin reittiä, ja siihen kuului 2 euron hintainen lauttamatka laivareitin yli. Olisikohan Open Street Mapissa ollut aikataulut tuolle lautalle, ja siksi gepsi halusi kierrättää pitkää kautta? Pitääpä tarkistaa.

Päädyin eilen näkemäni huvipuiston luokse. Kyseessä oli Hanse Seil, jonkinlainen purjehdustapahtuma. Mukana oli myös venäläinen Sedov, nelimastoinen iso purjelaiva Murmanskista. Aamupalaksi “Saksalainen hodari ja kokis”, eli sämpylän sisällä kassler pihvi ja pienilasi punaviiniä. Toimii.

Leirissä

Tuo anonyymi oli oikeassa. Rostockin satamasta on vaikea päästä pois.

Satamaan tulo oli hieno. Oletettavasti joku purjehdustapahtuma oli meneillään, ja väylällä oli hyvin paljon isoja purjeveneitä. Väylän varrella näytti olevan joku liikkuva huvipuisto, ja paljon ihmisiä. Tuolla on kiva käydä, ajattelin ja otin GPS:ään paikan ylös.

Laivasta ulospääsyn jälkeen alkoikin seikkailu. Rostockin sataman ympäristössä on paljon rautateitä, moottoriteitä, kanavia, lahtia, ja metsä-alueita. GPSkin oli ihmeissään. Se yritti opastaa minut moottoriliikennetietä pitkin erään kanavan yli, ja kun siitä en päässyt, oli GPS:n vaihtoehtoiset reitit 95km pitkiä. Muutaman eri tuloksettoman reittiyrityksen jälkeen luovuin ja aloin etsiä majapaikkaa.

GPS löysikin leirintäalueen 6km päästä, jonne pääsee näppärästi 92km reittiä pitkin. Navigoin sitten itse enemmän tunteella ja tuurilla leirintäalueelle. Matkan varrelle sitten osuikin mukulatietä, pimeitä pätkiä, kauris sekä metsäalue, jossa kiiluvat silmät katselivat minua..

Näppärästi tuli poljettua 26km, tänne leirintäalueelle, joka on vain kuuden kilometrin päässä satamasta linnuntietä. Nyt nukkumaan.

Ohoi, maata näkyvissä

Merimatkailun hyvä puoli on, että on helppoa ajaa pyörä laivaan (ja toivottavasti ehjänä poiskin). Lentämisessä on hirvittävä määrä säätöä. Pyörä pitää pakata, pitää selvittää mikä vuoro lennetään riittävän isolla koneella (viime vuoden reissussa jouduin ostamaan liput kahteen vai kolmeen kertaan), saa jännittää että mahtuuko pyörä koneeseen ja missä kunnossa se tulee pois.

Siksi päädyin laivamatkaan. Helppoa kuin mikä. Mutta aika tylsää. 27 tuntia tässä laivassa alkaa riittää. Ehkä takasin lennän..

Nyt Rostock jo (vihdoin?) näkyy. Joku anonyymi kommenteissa varoitteli, että itse kaupungin ja leirintäalueen löytäminen voi olla vaikeaa. Saapa nähä miten käy

Laivalla Rostockiin

Ostin tänään lipun itselleni ja pyörälleni Rostockiin. Kamat kasaan, ja laivalle. Edessä ehkä pari viikkoa pyöräretkeilyä. Maksimissaan aikaa olisi kolme viikkoa. Ajatus olisi käydä katsomassa Hollanti ja Belgia. Katsotaan miten reissu kehittyy.

Ihan aluksi ei voi kehua opasteita Vuosaaren satamaan. Ehkäpä satamaa ei lähestytä kevyenliikenteen väylillä metroasemalta. No tutustuin Vuosaareen. Nättivrantatie, hiekkabeachit, jokivarret, metsikko metsäpolkuinen. Oikein idyllistä. Kaupunkisuunnittelua oli tehty paljon. Tosin polkiessani kelloavastaan satamaan, en osannut arvostaa asfaltoitua kevyenliikenteen väylää, jonka ainoa funktio oli kiertää lähde, eikä viedä minnekään. No ajoissa perille kuitenkin, ja perinteiset odottelut laivaan pääsyyn. Laivan autojonossa tutustuin pariin hollantilaiseen jonglööriin.

Laivalla kävin syömässä buffee illalisen, joka oli ihan ok. Ei erikoinen suuntaan tai toiseen. Toisin kun ruotsinlaivoilla, buffeeseen ei kuulunut juomat. Ruuan jälkeen törmäsin jonglööreihin, joiden kanssa iltaa vietinkin. Kokeilin treenata sikarilaatikoilla ja keiloilla. Ei ole helppoa ei. Jotenkuten vielä kolmella pallolla pärjään. Hauskoja veikkoja nämä jonglöörit. Olivat Joensuussa kansainvälisessä jonglöörikonferenssissa (tästä meinää muistua mieleen väkisinkin eräs tärkeä joulupukki, ja hänen tärkeät kansainväliset joulupukkivieraat kansainvälisessä joulupukkinkonferenssissa.) jossa oli 1200 jonglööraajaa ympäri maailmaa. Kaveruksille tämä oli nyt 15. jonglööraus konferenssi. Ovat käyneet joka vuosi, ja vielä vähän kauemmin jonglöörausta harjoitelleet. Ensivuoden Saksan konferenssiin odotetaan 7000-8000 jonglööraajaa. Suosittu laji kuulemma Saksassa.

Kansipaikkamatkustajille on kaksi lepotuolihuonetta varattu. Siellä ajattelin nukkua, mutta otinpa kuitenkin makuualustan ja –pussin mukaan pyörästä. Se osoittautuikin hyväksi ratkaisuksi, koska ilma noissa lepotuolihuoneissa oli todella huono. Liikaa ihmisiä liian huonossa ilmanvaihdossa. Siksipä otin mallia muista, ja levittelin makuualustan kannelle, ja nukuin raikkaassa meri-ilmassa.