Bondi Beach

Siirryin legendaariselle Bondi Beachille. Rannalle, jossa on paljon surffareita. Ranta on pitkä, mutta itseasiassa vain kahdessa kohdassa saa uida. Between the flags. Mistä on saanut nimensä Australialainen vaatemerkkikin.

Kaikista varoitteluista ja omasta varovaisuudesta huolimatta poltin itseni aika pahasti. No varjossa yksi päivä, paljon aloe veraa, niin kyllähän siitä. Pari yötä huonosti tuli nukuttua, mutta ei sen ihmeempää. Nahka kesi kuin käärmeellä.

Onneksi Bondi Beachillä tapahtuu paljon myös auringonlaskun jälkeen.

Ainoa mikä oikeasti vähän haittasi oli, että rinkan kantaminen palaneella selällä on aika tuskaa. Siinä taas yksi hyvä syy pyöräretkeilyyn

Sinänsä Bondi Beach ei ole mitenkään ihmeellinen rantana. Kävin kävelemässä vajaa kymmenenkilometriä etelään rantaraittia, jossa hiekkaranta toisensa jälkeen seuraili aina välillä katketen kallioniemeen tai kylään. Todella mukava reitti.

Sydney pyöräilee

Sydney on kaupunki 4,5 miljoonan ihmisen kaupunki. Kuten muissakin suurkaupungeissa, autolla ruuhkat ovat kovia. Polkupyöräilyinfraan on jonkunverran panostettu. Erittäin hyviä polkupyöräparkkeja on hyvin paljon. On pyöräkaistoja ja pyöräteitä (ihan ydinkeskustaa lukuunottamatta). Ilmasto on sellainen, että pahimpaan talviaikaankin keskilämmöt on 14 astetta.

Joten kuten arvata saattaa, nyt kesäaikaan pyöräilijöitä on…. ei missään!? Täällä ei varmaan ole kuultu sanaa hyötypyöräily. En ole nähnyt absoluuttisesti yhtä ainuttakaan mummopyörää. Tai terassipyörää. Kaupunkipyöriksi voisi laskea muutamat sähköavusteiset pyörät.

Kaikki muut pyörät ovat harrastelijoiden laatupyöriä. Valtaosa maantiepyöriä. Sinkuloita/fiksejä näkee aika paljon myös. Giant näyttäisi olevan valtamerkki. Sen verta mäkistä Sydney on, että melkein voisi olettaa näkevänsä enemmän maastopyöriä.

Vasenkätinen liikenne on vielä niin vierasta, että en uskaltanut vielä pyörää vuokrata. Jos olisin, niin olisin varmaan kasvattanut polkupyörän liikennemääriä prosenteilla siltä päivältä. Melkein tekisi mieli väittää, että jopa talvella Leppävaarassa näkee enemmän pyöräilijöitä kuin täällä kesällä.

Kuitenkin, mikä parasta, kaksi kotoisaa Surly Long Haul Truckeria näin ajossa! Kuten sanottu, täällä kaikki pyörät ovat harrastajien laatupyöriä!

Sydney

Lento laskeutui aamulla, ja pienen (ja kalliin) junamatkan jälkeen olinkin jo keskustassa. En jäänyt päärautatieasemalla, vaan ajoin pysäkin eteenpäin ja menin Hyde Parkiin ihmettelemään. Olinhan ensimmäistä kertaa eteläisellä pallonpuoliskolla.

Oli kiva katsoa auringon kipuamista korkealle, (aurinko on 10 päivän ja 200 km pässä zeniitistä!) ihmisten töihin menoa, haistella alkukesän tuoksuja, ja ihmetellä oudon näköisiä lintuja. Tätä olin tullut hakemaan.

Ensimmäinen asia, minkä tuon jälkeen Sydneystä huomasi olikin se minkä kotimaassa juuri oli uutisoitu. Sydney on kallis! Tarkennettuna maailman 3. kallein kaupunki, ja sen huomaa. Eikä Sydney lakannut hämmästyttämästä hintatasollaan. Jopa ydinkeskustan sikakalliit hinnat tuntui halvoilta, kun siirryin Bondi Beachille.

Muuten Sydneytä kiertelin paljon. Pyrin kävelemään noin 20-25km päivässä. Sillä tavalla kyllä näkee aika mukavasti kaikennäköistä. Ja Oopperatalo on hieno! Ihan huomaamatta tuli kuvattua kymmeniä kuvia siitä. Joka kulmasta. Eläintarha oli vähän pettymys, mutta näki siellä vompatit, tasmanian devilit, kengurut, koalat ja monet myrkkykäärmeet. Viimeisiin ei toivottavasti tarvitse enää tutustua, mutta muut mielelläni näkisin luonnossakin.

Yleiskuva Sydneystä on kiva. Selkeä, hyvät yhteydet, mukavan vaihtelevia kaupunginosia. Sekä modernia, että oman lyhyen historian kunnioittamista.

Majoituin Backpacker dormeihin. Eli 4-6 hengen huoneissa yöpymistä. Oma huone Sydneyn surkeimmassa läävässä olisi maksanut yli 80€ ja mikään mitä voisi kutsua hotelliksi olisi maksanut 150€. Dormeissa sekin hyvä puoli, että tapaa erilaisia ihmisiä erimaista, jotka ovat erilaisissa elämäntilanteissa. Hyviä KV-iltoja ollut.

Ai niin, muistinko mainita että Sydney on kallis!?

Bangkok

A340 laskeutui Bangkokin uudella hienolle kansainväliselle Suvarnabhumin lentokentälle. Kaikki oli siistiä ja paljon ystävällisiä ihmisiä palvelemassa. Sujuvasti lentokentällä Airport Citylinkillä kaupunkiin, ja tarkoituksena siirtyä Sukhumvitin alueelle. Olin vasta ensimmäistä SkyTrain junaa vaihtamassa, kun täysin normaalin oloinen Thainainen alkoi jutustella ja kysellä mihin olin menossa. Sukhumvitin alue ei kuulemma ollut ollenkaan hyvä, ja ennenkuin huomasinkaan, oli hän johdattamassa minua turistikeskukseen, josta voisin varata hotellin paremmalta National Stadiumin alueelta. Katujen alkaessa pienentyä ja kurjistua, mietin, että tämä on kyllä niin klassinen tyhmää turistia viedään kuin pässiä narussa -tilanne, ja irtaannuin omille reiteilleni. Tuskinpa siinä nyt mitään ihmeempää olisi tapahtunut, mulle olisi varmaan vaan myyty vähän ylihintainen hotelli. 

Senpä jälkeen Thaimaassa saikin kulkea hokien "No thank you", koska kokoajan joku haluaa viedä jonnekin, ajeluttaa tuk tukilla. Ihmiset ovat oikeastikin ystävällisiä, vaikka heillä ei ketunhäntää kainalossa olisikaan - tosin lähes kaikilla on oma lehmä ojassa. (Mistä näitä sanontoja tulee?)

Eipä ihmeempiä, kaksi ja puoli päivää Bangkokissa, perus turisteilua.Eipä ihmeempiä.

Hauska oli  -5ºC Absolut IceBar, jossa 20 min ajan sai juoda niin paljon Absolut koktailshotteja (ei varmaakaan kuin ehkä 10%). Väittivät, että lämpötila oli -12º, mene ja tiedä. Tullessani ulos sisään oli menossa ranskalainen Pierre thaimaalaisen tyttöystävänsä ja hänen kahden kaverin kanssa. Kutsuivat mukaan, joten uudelle kierrokselle. Hauskaa porukkaa, ja hauska aikaa. Lähdettiin siitä vielä jonnekin hotellin yökerhon jatkoille. En sitten enää yökerhosta lähtenyt jatkoille.

Yövyin Sukhumvitissä oikein mukavassa Sukhumvit Suites -hotellissa. Toisen yön halusin olla Silom roadilla. Päätin myös kokeilla Agoda palvelua, ja nähdä toimiiko. Hyvin toimi Agoda. Pitkään arvoin mihin hotelliin menisin. Enoni suositteli yhtä, ja sinne olisinkin varmasti mennyt, jos siellä olisi ollut internetyhteys. Menin Narai hotelliin. Ihan jees. Oikein siisti, mutta oma huoneeni oli vanha. Hyvin ajoi tarkoituksensa.

Kävelin kovasti, ja kävin katsomassa:

- Sukhumvitin alueen Nana ja Asok SkyTrainin alueella

- Jokilaivalla Tak Sin sillalta Phra Pin Klao sillalle

- Kao San roadin alueen. Tämä olisi ollut kiva! Muutaman yön olisi voinut yöpyä tuollakin, jos olisi tiennyt.

- Vanhan kaupungin, kuninkaanlinnan ja temppelin

- MPK

- Silom

- Tuk tuk ajelulla 

- Paikallisia toreja. Sisä- ja ulkotilan raja on kyllä veteenpiirretty viiva Bangkokissa. Niinkuin raja monien muiden asioiden välillä.

Ihan hauska paikka tuo Bangkok.Olisi tuolla ehkä ne lentoemojen ryöväämät pari päivää vielä jaksanut olla. Hyvä kuitenkin näinkin. Sitten Jumbolla kohti Sydneytä. 

Uusi-Seelanti 2011 -reissuspeksi

Perinteitä kunnioittaen Blogitus Hollannin reissulta jäi kesken. Katsellaan kuinkakauan tämän kertainen blogitus jatkuu :)

Uusi reissu on siis käynnistynyt. Tämän kertaisen reissun pääkohde on Uusi-Seelanti.
Speksit:
- Bangkok 4 pv, josta lentoemot lakkoilivat jo pari päivää
- Australia (Sydney -> Melbourne) ~2 viikkoa
- Uusi-Seelanti ~5 viikkoa
 * Pohjoissaari pyörällä
 * Eteläsaari autolla
- Hong Kong 5 pv

Leirintäalueella

Löysin jopa metsää täältä Hollannista. Gepsi toi minut pieniä metsäreittejä pitkin erittäin isolle leirintäalueelle.

Telttapaikka, tai siis asuntovaunupaikka joka minulle ja teltalle myytiin, maksaa 24 euroa. Sikahinta. Varsinkin, kun tulin vähän ennen kahdeksaa illalla, ja respa meni kiinni kahdeksalta.

Ei tullut pesukonepoletteja, ei ruokaa.

No onhan täällä kaiken näköistä järjestettyä ohjelmaa, mutta tälläiselle matkamiehelle kallis, ja turha paikka.

Löysin snackbarin. Hollanninkielisestä ruokalistasta en tunnistanut muuta kuin hamburger sanan. Joten tilasin kaksi hampurilaista. 
Myyjä: kysyy “otatko leipää hampurilaisen kanssa?” “Ei kiitos” vastaan, miksi ihmeessä haluaisin leipää hampurilaisen kanssa.

Lopputulos: Saan kaksi kuumaa jauhelihapihviä. Ei ymmärrä. Missä muualla hamburger tarkoittaa pelkkää pihviä, eikä myös niitä sämpylöitä?

Zwolle

Zwollesta ensimmäisenä pisti silmään gepsin kartasta bastiljoonijärjestelmän vallihaudat, joten sitä piti tietenkin lähteä katsomaan.

Pettymyksekseni kunnon bastiljoonijärjestelmää ei enää ollut (enkä ihan varma ole, että onko koskaa ollutkaan) jäljellä. Takana suoralla sivulla oli vielä vähän muuria jäljellä.

Zwollen vapautti saksalaismiehityksestä kanadalainen sotamies Major. Yksin. Hän lähti kaverinsa kanssa tiedustelemaan yöllä, mutta kaverit päätti vallata kaupungin kahdestaan, jotta kaupunkia ei tarvitsisi pommittaa ja tuhota taloja sekä siviilejä. Kaveri kuoli alkuillasta, mutta Major jatkoi valtausta. Otti muutamia 8-9 hengen partioita vangiksi, vei ne omien joukkojen luo ja jatkoi tiedustelua.

Välillä murtautui taloihin nukkumaan, väsynyt mies kun oli.

Kohtasipa hän myös alueen komendantin, jolle kävi kertomassa, että kanadalaiset tulevat, ja siviiliuhrien välttämiseksi saksalaisten pitää lähteä. Antoi vielä komendantille hänen aseensa takaisin, ja jatkoi matkaa. Sitten kävi riehumassa vähän vanhankaupungin kujilla heitellen kranaatteja ja räiskimässä ilmaan. Osoittaakseen kanadalaisten vyörytystä.

Aamulla osoittautui, että saksalaiset oli vetäytynyt. Major palasi omien joukkojen luo ilmoittamaan, että tiedustelutehtävä on tehty, ja siinä samassa tuli vallanneeksi kaupungin, joten tulivalmistelun voi perua.

Jos tästä tehtäisiin elokuva, ei se möisi, koska tarina ei ole millään tavalla uskottava..

Bed&Breakfast

Yöni vietin Bed&Breakfastissä, joka oli todella viihtyisä. Omakotitalon yläkertaan oli oma sisäänkäynti, Olo oli kuin olisi asunut nukkekodissa.

Aamupala tuli tarjoittimella huoneeseen tasan kello 09:00. Kyllä kelpaa.

Hinta oli 25 euroa. Hyvä ja halpa.

Finnhits-ilta

Gouden Pijl-ajojen lisäksi oli Radio Continu On Tour-konsertti. Ajojen aikana oli bändejä, jotka soitti listahittejä, ja vähän teatraalisempiakin esityksiä. Ajojen jälkeen oli sitten käytännössä Finnhits-ilta.

Aaveratsastaja, Oolanninsota, Rosvo-Roope, Riki Sorsan Muuttohaukka, jne. Kunnon letkajenkkaa ei tullut, mutta vastaavan tyyppisiä tansseja paikalliset tanssi. Muutenkin musiikki oli samanlaista.

Ihmettelin, että tätäkö on koko ilta, ja kauankohan tämä kestää. Etsin jotain julisteita, jossa olisi mainostettu pääesiintyjää, mutta en löytänyt. Mietin jo, että löytyisiköhän netistä tietoa, mutta sitten näin kaverin, jolla oli paita:”Fuck Google, Ask me!”. Tuo kaveri ei tosin puhunut englantia, mutta muuten tiesi kyllä kertoa, että bileet jatkuvat yhteen saakka.

Hienosti oli myös viinan myynti organisoitu. Kauppaa käytiin mynteillä, ja tiskit olivat kaksitasoisia. Takatiskillä oli ne juomat valmiina, ja etutiskillä tytöt ottivat myntin, ja antoivat juoman. Katso kuvista tarkemmin. Ei jonoja, palvelu pelasi.

Outoa oli, ettei ollut roskiksia. Toisaalta, bileet oli parkkialueella, joten seuraavana päivänä tulee varmaan lakaisuauto, joka kerää kaikki tuhannet kertakäyttötuopit pois. Annoskoko oli kovin pieni. Ehkä fiksu valinta, mutta turhaa roskaamista aiheuttaa.

Rabobank Gouden Pijl

Sattumalta siis pääsin seuraamaan Rabobank Gouden Pijl –kriteriumajoa. Hieno oli tapahtuma. Ilmassa oli suuren urheilujuhlan tuntua. Pyöräilijä ajoivat noin parin kilometrin kierrosta Emmenin keskustassa. Yhteensä taisivat ajaa noin 70 kierrosta, eli noin 150km. Aikaa meni reilu 2,5h.

En ole ennen pyöräilykilpailuja seurannutkaan paikanpäällä. Nyt ymmärrän, miksi pyöräilyssä on niin paljon erilaisia paitoja. Pyörät menevät hyvin lujaa ohi! En millään pystynyt erottamaan mikä Rabobankin ajaja oli kyseessä. Cervelolta oli yksi kuski, Theo Bos, joten hänet tunnisti helposti. BMC:n Evans ja Alessandro Ballanin taas erotti helposti, koska Evans ajoi maailmanmestarin raitapaidassa. Kesti muutaman kierroksen, ennenkuin löysin Basson. Basso oli ainoa Liquigasin ajaja, joten hänet olisi luullut löytävän helposti. Etsin Liquigasin normaalia vihreää paitaa, mutta Basso ajoi tietenkin Giron voittajan vaaleanpunaisessa paidassa.

Joku jo mukavan videon laittoikin YouTubeen, joten siitä saa hyvän yleiskuvan miltä tapahtumassa näytti. Aika samoja ratoja kaveri on kulkenut kanssani, saman esiintyjänkin oli nähnyt lavalla. http://www.youtube.com/watch?v=XDP4i4IPq4s

Kuvista löytyy maaliintulo, ja pari edellistä kierrosta, jos haluaa seurata miten paljon tilanteet muuttuu kierroksen aikana. Basso oli hyvin kärjessä vielä kolme-neljä kierrosta ennen maaliintuloa, mutta hyytyi sitten vikoilla kierroksilla.

Emmen

Emmen on rakentamalla rakennettu kaupunki, eli yhdistetty muutamat lähikunnat, ja todettu, että tähän se tulee. Emmenin väkiluku nousikin nopeasti.

Yllättäen kaupunki ei noudata ruutukaavaa, mikä olisi tyypillistä tuollaisille kerralla rakennetuille kaupungeille. Varsinkin, kun kaikkialla on vain tasaista.

Emmenissä on iso kävelykeskusta, jossa on paljon väljyyttä. Jännästi kuuluisa eläintarha on osittain ihan keskustassa. Nyt siellä olisi ollut norsuparaati. Urheilupisteet, ja koulut olivat keskustan tuntumassa, mutta kuitenkin riittävän kaukana. Ehkä sitä on sopiva suunnittelu ollut.

Saapuminen Hollantiin ja Emmeniin

Eipä ole matkailussa enää mitään huvia. Gepsin perusteella ajelin, ja ylitin Saksan ja Hollannin rajan jossain pellolla. Ei sitä oltu mitenkään merkitty. Toisella puolella pihassa olevat autot oli saksalaisia ja toisella puolella hollantilaisia.

Sama raha käy, samat kaupat myyvät samoja tuotteita. Ja nykyään omalta pankkitililtä voi nostaa rahaa.

Onneksi varsinkin nämä hollantilaiset mongertavat jotain täysin käsittämätöntä kieltä, joten vähän edes tuntuu olevan ulkomailla. Tosin kaikki tuntuu puhuvan hyvää englantia.

Saavuin Emmeniin. Emmenistä oli kovat odotukset, ja Emmen ylitti ne täysin!

Emmen on rakennettu kaupunki. Palataan siihen huomenna. Mutta se mitä en osannut odottaa, oli karnevaalit jotka täällä oli.

Karnevaaleja riitti korttelikaupalla. Sitä kävellessä ja ihmetellessä yhtäkkiä väkijoukon takaa sujahti kilpapyöräilijöitä.

Täällä on Rabobank Gouden Pijl (kultainen nuoli) kriterium kisa. Elite kuskit ajoivat siellä. Hitto ne menee lujaa!

19:30 alkaa sitten proffien kilpailut. Siellä 20 Tour De France kuskia. Mukana myös tämän vuoden Italian ympäriajon voittaja Ivan Basso. Muita tunnistamiani kuskeja: Samuel Sanchez, Lars Boom, Alessandro Ballan, Cadel Evans, Theo Bos.

Yllättäen päätin jäädä tänne yöksi. Ja majoitus löytyikin todella viihtyisästä Bed&Breakfastista.

Heräsin hotellista, enkä tiennyt missä olen

Eilinen ajopäivä sujui paikalliseen liikennekulttuuriin adaptoituessa. Eli oikealta risteyksestä tuleva auto, joka on pysähdyksissä, ei suinkaan odota pääsevänsä kääntymään liikennevirtaan, vaan odottaa antaakseen minulle tietä. Eli normaali hidastan, että en jäisi auton alle on väärä toimintatapa, vaan lisään vauhtia, että auton ei tarvitsisi odottaa minua kauaa.

Ja autot todella väistävät kaukaa. On ihan outoa olla tasavertainen  liikenteessä autojen kanssa.

Mukavan näköistä seutua. Pieniä, siistejä, elinvoimaisia kyliä joka 5-10 kilometrin välein, ja välissä maantietä. Erotuksena Baijeriin, täällä oli käytännössä kaikkien maanteiden varressa myös kevyenliikenteenväylä. Tosin pääsääntösesti sen verta huonommassa kunnossa, että mielummin ajoin ajoradalla. Pari kertaa autot soittivat torvea, ei suinkaan komentaakseen kevyenliikenteenväylälle, vaan kannustaakseen pyöräilijää.

Ajaminen ei oikein sujunut. Tuntui raskaalta. No ehkä se oli vain ensimmäinen päivä. Sanovat että ensimäinen päivä hirressäkin on pahin. Kilometrejä tuli 115 kappaletta, joten kuintekin ihan ok. Tänään sitten Hollanti, ensimmäisenä Emmenin kaupunki.

Mitään ihmeempää ei tosin eilen tapahtunut. Alkoi käymään voimille ajaminen, ja gepsistä näin vieressä olevan vähän isomman kirkonkylän. Tulin tänne hotelliin (45eur, sisältäen aamiaisen) yöksi. Paikan nimi ei vain koskaan selvinnyt minulle. Paikan nimi tosin on wanhaa saksaa ja tarkoittaa villisikaa. Täällä on jonkun piispan metsästyslinna, jota ajattelin käydä katsomassa ennen pyöräilyn jatkamista.

Suuntana Hollanti

Yö meni Bremenissä mukavasti Youth Hostellissa. Nyt suunnaksi Hollanti. Emmen on suunta, mutta tuskin tämän päivän päämäärä. Google maps sanoo matkaksi 150km, joka on varmaan liikaa. Ja on kokonaan toinen asia, miten Garmin tuon reitittää. Voi äkkiä olla 300km.

Sää on pilvinen +17 astetta, joten sinänsä oikein hyvä sää pyöräillä. Tosin vastatuulta tiedossa.

Kuviakin tuli, oikelta slideshowsta linkki.

Joukkojenhallintaa vai jalkapalloa?

Rostockin asemalla näin kaksi kokovihreään pukeutunutta miestä, joilla oli hyvin raskaat kypärät roikkumassa hyvin paksuista takeista. Ensimmäinen ajatus oli, että nuo näyttää pommiryhmän jäseniltä.

Asemaa kierrellessäni näkyi tuollaisia taistelupareja lukuisia. Kyseessä oli itseasiassa poliisit, joilla oli mukana JouHa-kypärät. Takkien alla oli jotain luotiliiviä paksumpaa. Eli kai lähinnä suojaamassa pistohaavoilta.

Ihmettelin, että onko tämä paikallisen poliisin arkivarustus ja miten tähän pitäisi suhtautua. Teleskooppipamput oli vyöllä, mutta muuta JouHa varustusta ei ollut poliiseilla päällä.

Vähän myöhemmin alkoi näkyä jalkapalljokaulaliinoja ihmisillä. Taitaa siis vain olla jalkapallopeli-ilta.

Junalla jolla lähdin kohti Hampuria ja Brehmeniä tuli mukanaan noin kymmenen jalkapallofanin ryhmä lauluja laulellen, joita seurasi sitten noin 10 JouHa-poliisia, nyt jo normaalit pamput kainalossa. Kilpiä ei sentään näkynyt, eikä JouHa-kypärien niskanumerot olleet näkyvillä. Osalla oli kuitenkin jääkiekkopolvisuojat jaloissa.

Olisi voinut olla mielenkiintoista jäädä katsomaan peliä ja tunnelmaa. Onko yhden jalkapallopelin (Hansa lienee kotijoukkue, eikä varmaan mikään erikoinen joukkue?) uhkakuva todella noin suuri, vai varautuuko poliisi todella näin voimakkaasti kaiken varalta?

Edit: Peli on näköjään FC Hansa Rostock vastaan TuS Koblenz. Go Koblenz!!

Edit2: Hansa voitti 2-0 :( Koblenzissa olin viime kesänä 2 yötä, siitä Koblenzin kannatus.

Hanse Seil

Aamulla laitoin gepsiin Rostockin kohteeksi, ja gepsi mukavan 20 km reitin sille tiedustelikin. Seurasin reittiä, ja siihen kuului 2 euron hintainen lauttamatka laivareitin yli. Olisikohan Open Street Mapissa ollut aikataulut tuolle lautalle, ja siksi gepsi halusi kierrättää pitkää kautta? Pitääpä tarkistaa.

Päädyin eilen näkemäni huvipuiston luokse. Kyseessä oli Hanse Seil, jonkinlainen purjehdustapahtuma. Mukana oli myös venäläinen Sedov, nelimastoinen iso purjelaiva Murmanskista. Aamupalaksi “Saksalainen hodari ja kokis”, eli sämpylän sisällä kassler pihvi ja pienilasi punaviiniä. Toimii.

Leirissä

Tuo anonyymi oli oikeassa. Rostockin satamasta on vaikea päästä pois.

Satamaan tulo oli hieno. Oletettavasti joku purjehdustapahtuma oli meneillään, ja väylällä oli hyvin paljon isoja purjeveneitä. Väylän varrella näytti olevan joku liikkuva huvipuisto, ja paljon ihmisiä. Tuolla on kiva käydä, ajattelin ja otin GPS:ään paikan ylös.

Laivasta ulospääsyn jälkeen alkoikin seikkailu. Rostockin sataman ympäristössä on paljon rautateitä, moottoriteitä, kanavia, lahtia, ja metsä-alueita. GPSkin oli ihmeissään. Se yritti opastaa minut moottoriliikennetietä pitkin erään kanavan yli, ja kun siitä en päässyt, oli GPS:n vaihtoehtoiset reitit 95km pitkiä. Muutaman eri tuloksettoman reittiyrityksen jälkeen luovuin ja aloin etsiä majapaikkaa.

GPS löysikin leirintäalueen 6km päästä, jonne pääsee näppärästi 92km reittiä pitkin. Navigoin sitten itse enemmän tunteella ja tuurilla leirintäalueelle. Matkan varrelle sitten osuikin mukulatietä, pimeitä pätkiä, kauris sekä metsäalue, jossa kiiluvat silmät katselivat minua..

Näppärästi tuli poljettua 26km, tänne leirintäalueelle, joka on vain kuuden kilometrin päässä satamasta linnuntietä. Nyt nukkumaan.

Ohoi, maata näkyvissä

Merimatkailun hyvä puoli on, että on helppoa ajaa pyörä laivaan (ja toivottavasti ehjänä poiskin). Lentämisessä on hirvittävä määrä säätöä. Pyörä pitää pakata, pitää selvittää mikä vuoro lennetään riittävän isolla koneella (viime vuoden reissussa jouduin ostamaan liput kahteen vai kolmeen kertaan), saa jännittää että mahtuuko pyörä koneeseen ja missä kunnossa se tulee pois.

Siksi päädyin laivamatkaan. Helppoa kuin mikä. Mutta aika tylsää. 27 tuntia tässä laivassa alkaa riittää. Ehkä takasin lennän..

Nyt Rostock jo (vihdoin?) näkyy. Joku anonyymi kommenteissa varoitteli, että itse kaupungin ja leirintäalueen löytäminen voi olla vaikeaa. Saapa nähä miten käy

Laivalla Rostockiin

Ostin tänään lipun itselleni ja pyörälleni Rostockiin. Kamat kasaan, ja laivalle. Edessä ehkä pari viikkoa pyöräretkeilyä. Maksimissaan aikaa olisi kolme viikkoa. Ajatus olisi käydä katsomassa Hollanti ja Belgia. Katsotaan miten reissu kehittyy.

Ihan aluksi ei voi kehua opasteita Vuosaaren satamaan. Ehkäpä satamaa ei lähestytä kevyenliikenteen väylillä metroasemalta. No tutustuin Vuosaareen. Nättivrantatie, hiekkabeachit, jokivarret, metsikko metsäpolkuinen. Oikein idyllistä. Kaupunkisuunnittelua oli tehty paljon. Tosin polkiessani kelloavastaan satamaan, en osannut arvostaa asfaltoitua kevyenliikenteen väylää, jonka ainoa funktio oli kiertää lähde, eikä viedä minnekään. No ajoissa perille kuitenkin, ja perinteiset odottelut laivaan pääsyyn. Laivan autojonossa tutustuin pariin hollantilaiseen jonglööriin.

Laivalla kävin syömässä buffee illalisen, joka oli ihan ok. Ei erikoinen suuntaan tai toiseen. Toisin kun ruotsinlaivoilla, buffeeseen ei kuulunut juomat. Ruuan jälkeen törmäsin jonglööreihin, joiden kanssa iltaa vietinkin. Kokeilin treenata sikarilaatikoilla ja keiloilla. Ei ole helppoa ei. Jotenkuten vielä kolmella pallolla pärjään. Hauskoja veikkoja nämä jonglöörit. Olivat Joensuussa kansainvälisessä jonglöörikonferenssissa (tästä meinää muistua mieleen väkisinkin eräs tärkeä joulupukki, ja hänen tärkeät kansainväliset joulupukkivieraat kansainvälisessä joulupukkinkonferenssissa.) jossa oli 1200 jonglööraajaa ympäri maailmaa. Kaveruksille tämä oli nyt 15. jonglööraus konferenssi. Ovat käyneet joka vuosi, ja vielä vähän kauemmin jonglöörausta harjoitelleet. Ensivuoden Saksan konferenssiin odotetaan 7000-8000 jonglööraajaa. Suosittu laji kuulemma Saksassa.

Kansipaikkamatkustajille on kaksi lepotuolihuonetta varattu. Siellä ajattelin nukkua, mutta otinpa kuitenkin makuualustan ja –pussin mukaan pyörästä. Se osoittautuikin hyväksi ratkaisuksi, koska ilma noissa lepotuolihuoneissa oli todella huono. Liikaa ihmisiä liian huonossa ilmanvaihdossa. Siksipä otin mallia muista, ja levittelin makuualustan kannelle, ja nukuin raikkaassa meri-ilmassa.

Nyhniäisten Velo Goes Offroad

Tiistaina olikin sitten vuorossa maastolenkki. Oppaaksi sain maanantaina kohtaamani finskin pilotin joka on tutustunut saaren maantie- sekä maastopyöräilyreitteihin oikein urakalla. Reitillä on mittaa noin 40km ja nousua tulee 650m.

Reitti oli Free Motionin ns "Grand Canyon" reitti: http://www.free-motion.net/en/mtb/tour/grand-canyon

Kalustona oli "Cannondale RZ 140 5" eli Lefty ja täysjousto. Kerrassaan hieno peli 2,2 tuumaisilla renkailla. Rengaspaineet olivat mallia "tapissa" koska alamäkiosuuksilla pyörä ja renkaat / vanteet saavat melkoista runtua.

Reitin aluksi poljimme asfaltilla padolle josta varsinainen maasto-osuus alkoi. Ylös soratietä laakson yhtä reunaa, alas toiselle puolelle. Reitin nimi Grand Canyon tulee siitä, että soratiet kulkevat laaksossa, kanjonin sivut molemmilla puolilla. Kanjoni vei takaisin rantaa ja Playa del Inglesiä kohti.

Maastopyörään tottuminen vei hetken ja nimenomaan takarenkaan pidonhallintaan piti keskittyä. Myöskin täysjoustolla putkelle nouseminen on täysin turhaa puuhaa koska pyörä hyllyy alla kuin jenkkiletukka.

Alamäkiajaminen on selkeästi taitolaji. Myöskään pyörää ei tule sääliä. Ollenkaan. Oppaani vinkki oli, että jousitus toimii paremmin kun jarruja ei käytä helpommilla osuuksilla ollenkaan, jarruttaa tiukemmin kun on tarve hillitä vauhtia. Koetin ottaa neuvot käyttöön laaksoja alaspäin kiemurtelevilla paikoin veden syömillä teillä. Alla kuva hyväkuntoisesta pätkästä, pahimmillaan tie oli kivikko jossa kivien koot vaihtelivat ihmisen käden ja pään väliltä (alueella on satanut ennätyksellisen paljon talvella ja vuorilta tulleet vesimassat ovat paikoin huuhtoneet hiekan pois, jäljellä ainoastaan isommat kivet).

Reitin maisemat olivat huikeat ja alamäkipätkät uusi kokemus. Nälkä senkuin kasvoi.

-Kampi Kierros

Playa del Ingles: Soria - päiväreissu

Maanantaina aamulla klo 9 lähti Free Motionin päivän reissu Soria:n laaksoon. Reissulle tuli mittaa 70km ja nousua speksien mukaan reilut 1100m, Polar mittasi ranteessa nousumetreiksi reilut 950m. Speksit netissä: http://www.free-motion.net/en/road/tour/soria-valley

Alle sain Cannondale Six Ultegra Compactin joka osoittautui oikein mukavaksi peliksi. Vaikka kyseessä on kännärin täysiverinen maantiesonkeli (vertaa Synapse) niin kyllä kutosen mukavuus oli täysin riittävä kanarian asfaltilla. Pyörä tuntui alla vakaalta ja liikkui todella pienellä vaivalla tasaisella 30km/h. Edellisellä lenkillä härmässä minulla oli ollut alla cyclocrossi jossa Nokian nastarenkaat joten ero oli melkoinen. Ensimmäinen lenkki täysiverisellä maantiepyörällä hyvässä seurassa oli todella hauskaa!

Reitti oli mukavan vaihteleva. Lähtö Playa del Inglesin rannalta, vartin polkemisen kuluttua kevyen mäkisellä rantatiellä länteen päin sementtitehtaan vierestä, ei käytännössä mitään liikennettä, huikeat maisemat. Mäet lyhyitä eikä kovin jyrkkiä, mukavia polkea vauhdilla ylös.

Rantatien jälkeen oikealle puolelle ilmestyi jyrkänne ja homman nimi alkoi selvitä; ennemmin tai myöhemmin oltaisiin nousun juurella. Porukka piti mukavaa 30km/h vauhtia päällä.

Reitti alkoi hieman nousta ja profiilin mukaan 27km:n ajon jälkeen olimme nousun juurella. Porukka seis ja briiffaus: 7km ylämäkeä edessä, saa suorittaa omaan tahtiin, porukka kokoon huipulla keltaisen talon viereen. Ja eikun menoksi.

Olin löytänyt aamulla polkukaveriksi suomalaisen pilotin. Lähdimme kapuamaan serpentiinitietä ylöspäin.

Homman vaativuus selvisi minulle aikas nopeasti, syke hakkasi ja kadenssit laskivat kun mäki jatkui ja jatkui. Nopeudet laskivat luokkaan 8-10km/h tunnissa joten triplelle olisi ollut käyttöä. Putkelta ajaminen ei oikein tuntunut yhtään helpommalta joten eikun ahteri satulaan ja istumaan niin taakse kun vaan menee.

Kaverini jutteli muinamiehinä mutta minusta ei paljoa puhinaa kummempaa ulos päässyt. Sykemittarin mukaan nousua kesti ajallisesti yli 30min ja sykkeet olivat anaerobisella kynnyksellä. Jälkikäteen ajatellen hyvänä puolena oli, että jalot eivät hapottaneet vaikka kyllä jaloissa painoi huipulla. Pikantin lisän teki silmiin valunut aurinkorasva, jatkossa pitää miettiä parempaa tököttiä kasvoihin. Nyt käytössä ollut 50-kertoimen tahna lähti hien mukana.

Ylhäällä porukka kasaan ja kahvilaan. Huipulta löytyi oikein autenttinen etelä-eurooppalainen kahvila jossa kylän miehet paransivat maailmaa neuvoa-antavien kera. Itse pysyin jäätelö / kahvi - linjalla, halusin olla skarppina paluumatkalla alas serpentiinitietä.

Jos oli polkeminen ylös uusi kokemus niin oli myöskin alas laskettelu. Vauhtia oli tarjolla reilusti ja seuraava tiukka serpentiinimutka sisäkurvan kallistuksineen tuli nopeasti kohdalle. Oman yllätyksensä toi yhdessä mutkassa ollut isompi kivi joka lähti kuin ammuttuna eturenkaan alta, onneksi ei sen kummempaa tapahtunut. Myöskin poikittaisesta railosta selvittiin vaikka aika kovaa iskikin vanteelle.

CC:n levyjarrujen jälkeen en oikein saanut täyttä luottoa kutosen maantiejarruihin jotka kuitenkin toimivat hyvin ja ilman yllätyksiä koko laskun ajan. Jälkikäteen kuulin, että pyörissä oli erityiset jarrupalat jotka on mitoitettu alamäkien rasitukseen joten jarrut ja vanteet olisivat varmasti selvinneet kovemmastakin käskytyksestä.

Paluumatka sementtitehtaan nurkille mentiin reilua vauhtia ja rantatiellä vauhti senkuin kiihtyi. Reissun jälkeen selvisi, että oppailla on tapana antaa porukalle vauhtia ja rauhoittaa meno ennen kaupunkiin paluuta. Jos halusi kisata niin mahdollisuus annettiin (attack!).

Omat jalkani olivat sen verran poikki että tyydyin ajamaan letkassa. Porukka oli erittäin hyväkuntoista vaikka reissu olikin rankattu "beginner" - tasolle. Joukossa oli juniorimaantiepyöräilijä, britti jolla oli 11 pyörää (vaimollekin hankittu 5) ja yksi oli menossa parin viikon kuluttua maratoonille joten kaikki olivat kokeneita pyöräilijöitä ja vauhti sen mukaista.

Polkijoita en rankkaisi aloittelijoiksi vaikka reittiä mainostettiin helpoksi.

-Kampi Kierros

Gran Canarian pyöräilymahdollisuudet

Hola,

ei ole asiat huonosti Gran Canarian saaren etelepäässä; Playa del Inglesin / Maspalomasin nurkilta lähtee reilusti maantie- sekä maastopyöräilyreittejä.

Polkupyöräily on Espanjan toiseksi suosituin urheilulaji futiksen jälkeen ja se näkyy, pyöräilijöille annetaan tilaa ja esim bussit odottavat hyvää ohituspaikkaa. Euro-yhdistelmärekat puuttuvat täysin joten teillä on tilaa.

Autot ovat suomalaisittain pieniä ja kuskeilla on malttia. Katukuvasta ja liikenteestä puuttuvat melkein täysin SUV:t ja bemarit, olisikohan espanjalaisten miesten itsetunto kohdallaan ilman aluvanteilla varustettua peltilehmääkin tai sitten on pesetat vähissä. Autot ovat pääasiassa kokoluokkaa Renault Clio / Peugeot 206.

Autot ovat keskittyneet moottoritielle joka menee saaren ympäri. Polkupyöräilijöille on rauhoitettu mukavia serpentiiniteitä, joissa on autoille liikennemerkkinä 40 km/h rajoitus ja muu-vaara merkkinä pyöräilijän kuva. Noin vartin pyöräilyn jälkeen Playa del Inglesin alueelta on jo omassa rauhassa.

Polkupyörän saa vuokralle todella näppärästi täältä: http://www.free-motion.net/en

Voin melkoisen varauksettomasti suositella ko putiikkia, kalustona kännärin uudet mallit (vähän käytettyjä saa ostettua sopuhinnalla jos alkaa polttelemaan) ja palvelu toimii todella hyvin. Voi tuoda omat polkimet tai käyttää heiltä löytyviä, löytyy sekä maantie että maastomallit.

Sää on tällä hetkellä aivan uskomaton, lämpöä sellaiset 25 astetta ja kevyesti viilentävä tuulenvire takaa sen, että täällä on joka päivä suomen suven unelmakeli. Luonto on karua mutta todella kaunista.

Budjettimatkat onnistuvat marraskuussa ja tammikuussa. Edellinen marraskuu oli kuulemma säänpuolesta todella hyvä mutta marraskuu on kuukautena epävakainen.

Maasto on rannikolla melko tasaista, voisi sanoa että suomalaisittain mäkistä. Homma muuttuu sitten täysin kun suunnaksi ottaa sisämaan, vastassa on serpentiiniteitä ylös mäkiä (vuoria?). Gran Canarian korkein kohta on muistaakseni hieman alle 2000m.

Kerron ajetuista lenkeistä erikseen kunhan kerkeän lomalla naputtelemaan, huomenna sukeltamaan. Over and Out.

-Kampi Kierros