Eilinen ajopäivä sujui paikalliseen liikennekulttuuriin adaptoituessa. Eli oikealta risteyksestä tuleva auto, joka on pysähdyksissä, ei suinkaan odota pääsevänsä kääntymään liikennevirtaan, vaan odottaa antaakseen minulle tietä. Eli normaali hidastan, että en jäisi auton alle on väärä toimintatapa, vaan lisään vauhtia, että auton ei tarvitsisi odottaa minua kauaa.
Ja autot todella väistävät kaukaa. On ihan outoa olla tasavertainen liikenteessä autojen kanssa.
Mukavan näköistä seutua. Pieniä, siistejä, elinvoimaisia kyliä joka 5-10 kilometrin välein, ja välissä maantietä. Erotuksena Baijeriin, täällä oli käytännössä kaikkien maanteiden varressa myös kevyenliikenteenväylä. Tosin pääsääntösesti sen verta huonommassa kunnossa, että mielummin ajoin ajoradalla. Pari kertaa autot soittivat torvea, ei suinkaan komentaakseen kevyenliikenteenväylälle, vaan kannustaakseen pyöräilijää.
Ajaminen ei oikein sujunut. Tuntui raskaalta. No ehkä se oli vain ensimmäinen päivä. Sanovat että ensimäinen päivä hirressäkin on pahin. Kilometrejä tuli 115 kappaletta, joten kuintekin ihan ok. Tänään sitten Hollanti, ensimmäisenä Emmenin kaupunki.
Mitään ihmeempää ei tosin eilen tapahtunut. Alkoi käymään voimille ajaminen, ja gepsistä näin vieressä olevan vähän isomman kirkonkylän. Tulin tänne hotelliin (45eur, sisältäen aamiaisen) yöksi. Paikan nimi ei vain koskaan selvinnyt minulle. Paikan nimi tosin on wanhaa saksaa ja tarkoittaa villisikaa. Täällä on jonkun piispan metsästyslinna, jota ajattelin käydä katsomassa ennen pyöräilyn jatkamista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti