Siirryttyäni valtakunnalliselle pyöräreitille, hävisi retkipyöräilijät kuin tuhka tuuleen. En nähnyt ketään. Jokunen paikallinen pyöräilijä tuli vastaan. Kartan mukaan reitillä oli yksi telttapaikka. Enä huomannut. Itseasiassa Gungoldingin telttapaikkaa ei edes karttaan ollut merkitty. Mikään ei viitannut, että reittiä kukaan käyttäisi. EI Zimmer freita, ei vesipaikkoja, ei Biergarden mainoksia. Ei mitään.
Eli valtakunnallinen reitti ei ainakaan itsessään takaa mitään. Sinänsä reitti oli ihan ok. Yhdistelmä erillisiä pyöräteitä, pieniä kyläteitä, traktoripolkuja, maantietä. Kaikki hyvässä kunnossa, kaikki vähä liikenteisiä.
Nyt garmini pysyi kuin naulattuna reitillä. Eli garminin optimoijan mukaan optimaalisin reitti. Se näköjään rakastaa pyöräteitä. Sen mielestä kun on kivempaa polkea yhteensä 55km päästäkseen pyörätielle ja sieltä perille, kuin polkea suoraan 5km maaliin. No, tästä oli sekin hyvä puoli, että pystyin ajamaan Garminin eikä opasteiden mukaan.
Reitit on merkitty saksalaisella pikkutarkkuudella. Voi olla aivan varma, että jokainen käännös on merkitty. Mutta miten merkitty, on sitten aivan toinen kysymys. Pyöräreittejä on paljon, ja markkinamiehet ovat niitä päässeet brändäämään. Ei olekaan kaikki samanlaisia ja numerolla erotettua. Niillä on tunnuksia, logoja, erilaisia kylttejä. Kun monta reittiä menee samaa tietä, ei välttämättä kaikkia ole merkitty. Ja yhteistä kaikille on se, että ne on pieniä. Miksi? Toki olen huononäköinen, mutta kun laskuissa nopeus on 60km, ei se voi muillekaan olla helppoa löytää 10cm*10cm pyöräkyltti jostain, ja tunnistaa, että se on vielä tämän reitin opaste. Nuolet mihin käännytään ei ole kuin 2*2cm. Yhden merkin huomaamattomuudella, olet eksynyt, etkä reitille takaisin löydä, kuin kiipeämällä mäkeä takaisin ylös. Pari kertaa ohi, mutta garmin pelasti.
Loppupuolella vastaan tuli kanaali jota reitti seurasi. Aika hauska ja samalla tylsä. Vatupassissa oleva hiekkatie, kilometritolkulla. Tuulettomassa illassa, kun pyörän sai liikkeelle matka sujui mukavaa 25-30km/h vauhtia.
Valtakunnallinen reitti poistui kanaalilta jostakin kohtaa. Garminin mukan siitä olisi ollut 25km Nürnbergiin. Kanaalia pitkin jatkoi paikallinen reitti, joka lupasi Nürnbergin olevan 7km päässä. Valkkasin paikallisen reitin, ja jatkoin kanaalia pitkin. No eipä sieltä mitään kaupunkia tullut 7km päästä. Samaa kanaalia vaan. Sitten oli pakko tutkia karttaa, ja gepsiä, ja miettiä mistä majapaikka löytyisi.
Pyöräkarttaan oli merkitty yksi leirintäalue. Aika sivussa. Ei mitään muuta varteenotettavaa. En halunnut sinne lähteä, ilman tietoa, että siellä todella on leirintäalue. Openstreetmap tiesi kertoa yhden leirintalueen. Päätin luottaa yhteisöön. Vielä 5km kanaalia, ja sitten paikallista kehätietä pitkin leirintäalueelle. Kiitos yhteisö! Pitääpä kotiinpäästyä tarkistaa, että Oittaa ja Rastaala on varmasti merkitty karttaan.
Pimeäksi polkemiseksi meni tänäänkin, tosin vain viimeisen parin kilometrin osalta. Pimeässä hämmästelin isoa leveää tietä. Rekkoja parkissa, vessoja, jne. Nürnbergin konferenssikeskus oli toisessa päässä. Ajattelin, että se liittyy jotenkin siihen. Pitävät pihalla näyttelyitä tai jotain.
Leirintäalueella tapasin suomalaisen perheen, joka oli juuri ehtinyt perille (liikkuivat autolla, ja puomit meni kiinni klo 22) käytyään parilla karttaan merkityllä olemattomalla leirintäalueella, ja sitten joltain kuulleet tästä karttaan merkitsemättömästä leirintäalueesta.
Teltta pystyyn, iltapalaa namaan ja illan elokuva makuupussissa. Täydellistä. Kuplamuovit takasivat prinsessa pedin, mutta siitä myöhemmin lisää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti