keskiviikko 22. heinäkuuta 2009

Puolikas ajopäivä

Päivä meni Katin luona. Kati ehti tulla töistä, iltakokouksen takia lyhyt työpäivä. Tourin jälkeen lähdin ajamaan tavoitteena Ingolstad. Siitä lienee helppo päivä matka huomenna Nürnbergiin. Tavoitteeseen pääsinkin, vaikka pimeällä ajoksi meni taas viimeisen tunnin osalta.

Ensivaikutelma on hieno. Maasto oli kumpuilevaa, pitkiä ylämäkiä joita sai nousta kohtuu raskailla, mutta ei ylivoimasilla, sykkeillä. Pitkiä vauhdikkaita alamäkiä, mutta mukavaa tasaista tuuletonta vauhdikasta menoa. (Joskin tänään ja huomenna pitäisi olla myötätuuli. Tosin yleinen vallitseva tuuli on eilisen baarimikon mukaan lännestä, joten vastatuultakin on luvassa)

Maisemat olivat ilta-auringossa häkellyttävän kauniit. Muutaman kilometrin välein oli pieni elinvoimaisen näköinen kylä, ja kylien välissä peltoa. Pieniä metsäsaarekkeita siellä täällä. Heinäsirkat visersivät ja minä arvuuttelin paikallisia viljelyskasveja. Selvittelen niitä matkalla.

Tiet joita ajoin olivat rauhallisia, autot kohteliaita pyöräilijöille. Nyt näkyi myös succiksia lenkeillä. Tervehtimiskulttuuri on täälläkin pyöräilijöiden keskuudessa voimissaan. Lähes kaikki harrastepyöräiljät minua tervehtikin.

Sain myös ensikontaktin paikalliseen pyöräreittiin. Reitti oli paremmin merkitty kuin Suomessa. Pyöräteitä on yleisestikin enemmän kuin Suomessa, ja mikä parasta, lähes kaikki kevyeenliikenteen väylien rotvallit on sileitä liuskoja ajokohdista! Maantiellä pientareet ovat hyvin kapeita, mutta autoilijat kunnioittavat pyöräilijää. Ei pahaa sanaa ole vielä sanottavana autoista. Ei edes bemareista.

Matkaa kertyi 65 km, eli ihan kiva pieni pyrähdys. Huomenna pitäisi olla helppo keikka mennä Nürnbergiin, ellei kuumuus tee temppuja. Pimeys kyllä osaa yllättää. Ei ole katuvaloja, kaduilla ei liiku ketään, liikkeet ovat kiinni. Metsät ovat pieniä saarekkeita, ei ole jokamiehenoikeuksia, kaikkialla on peltoa. Pitänee vähän paremmin huomenna valmistautua seuraavaan yöpymiseen. Parit Zimmerfreit näkyi matkalla, mutta talot pimeänä. Ilmeisesti paikallisilla on hyvin varhainen rytmi. Gepsistä katsoin Gasthausin ja ajoin paikalle. Hienon näköinen paikka, alkoi vähän hinta pelottamaan. Hinnaksi kuulin 32€ aamupalan kanssa. Toimii! Saksalainen byrokratiakin tuntui varsin joustavalta. Nimi kysyttiin, ei muuta. Suomessa saa täytellä lippulappusia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti