Koblenzissa

Kiertelin päivän vanhaa kaupunkia, nukuin päiväunet, kävin syömässä. Kunnon lepopäivä.

Illalla menin saunalle, mutta ei ovet avautuneet. Syy ei selvinnyt, joten sauna jäi saamatta. Paha pettymys, saunan tarpeessa tässä olisi ollut.

Löysin ulkotulia, ja tein nuotiosimulaattorin kolmesta ulkotulesta. Ei mitään vaikutusta. Vähän ohikulkijat katsoivat kummissaan, mutta kukaan ei tullut istumaan tulille. Mutta itselle oli hienoa istua pimeässä yössä ja tuijotella tuleen. Taitavat keski-Eurooppalaiset olla kuluttaneet metsänsä vuosisatojen kuluessa, että heillä ei ole enää puuta turhaan poltettavaksi eivätkä siksi tunne tuleen tuijottamisen autuutta.

Kukaan kenen kanssa olen jutellut, ei ole seuraamassa Reiniä alavirtaan. Kaikki ovat sanoneet, että siellä on vain rumaa teollisuutta ja kaupunkeja. Ei ollenkaan kiva reitti.

Tapasin saksalaisen Anjan ja ranskalaisen Anun (?), jotka olivat neljän päivän pyöräretkeä päättämässä. Anu ajeli LHT:llä! Tämän vuoden kahvin värinen malli. Riitti juttua Surlysta. Anja suositteli lähtemään Ahr jokea pitkin ylävirtaan. Reitti pitäisi olla kaunis. Anjalla oli saksalaisne retkipyörälehden (!) numero, jossa tuo reitti oli esitelty. Kopioine reitin gepsiin, joten sillä mennään.

Luvassa on 30km alavirtaan Reiniä, ja sitten 75 kilometriä ylävirtaan Ahria. Nousua kertyy 400 metriä. Erilaiset härvelit ovat yleensä Suomessa antaneet nousumetreiksi päivän jälkeen 700 metrin luokkaa, ja kumulatiivista nousua on vaelluksillakin kertynyt saman verran. Tosin nyt alamäkeä väliin ei ole luvassa. Eli 100km ja 400m edessä, suuntana länsi eli vastatuuleen. Ei kuulosta mahdottomalta, mutta hiki tulee. Lepopäivä alla, ja kroppa ladattu helposti käytettävällä energialla. Ilta näyttää mihin asti pääsin.